Viime aikojen listoja seuraamalla voisi väittää kaavan olevan tämä:
Ota 1kpl mastodontti-artisti, pidä 1,5-15vuotta taukoa edelliseen levyyn, laita platta pihalle ja myy vi*usti levyjä.
Turha kitistä, sillä levyjen laatua ei kannattane moittia. Eput (Listan 1.) teki todella vahvan paluun. CMX (2.) julkaisi statuksensa mukaisen kolossi-platan, Yö (3.) tekee sitä jotain omaa juttuaan ja Topi Sorsakosken (5.) paluu nyt on jo melkoinen sensaatio (ja vielä vain Suomessa ja Tazekistanissa menestyneiden Renegadesin biiseillä). Sijalla 6. debytoi Hanoi Rocks, ei tosin debyytillään, vaan 1979 perustettu, ikivihreä Hanoi Rocks. Kun Hanoi perustettiin, oli itse 2v. Kun Hanoi hajosi 1985, olin siis 7v. Edellisellä viikolla sijalla 3 (nyt 7.) keikkui Amorphis, joka julkaisi ekan levynsä 1992. Samalla viikolla viidentenä (nyt 9.) oli Vaasan ihme Klamydia, jota ei tapa näköjään paraskaan antibiootti.
Kommentteja seuraavaan kiperään kysymykseen, kiitos:
Ovatko levyn ostajat vanhentumassa, vai onko uusi musiikki liian paskaa ostettavaksi?
Suomen virallinen albumilista löytyy osoitteesta http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
6 kommenttia:
Molempi parempi paitsi että vanhojenkin uusi musiikki on paskaa. Mitä siis jää käteen?
Levyjen ostajat on yli kolmekymppisiä ja nuoret lataa musiikin netistä. Eihän lista ole pariin vuoteen kertonut totuutta kysymykseen "mitä Suomessa kuunnellaan?". Lista herättää haastavamman kysymyksen: millä jatkossa mittaamme artistin suosiota? Mistä ohjelmanostajat sen näkevät, mikä artisti oikeasti kiinnostaa kansaa?
Voisiko yhtenä syynä olla niche ajattelu? Sekä bändit, että kuulijat, ovat jakautuneet pienempiin ryhmiin ja cross-over hitit ryhmien välillä ovat harvemmassa.
Toinen selitys voi olla, että ihmiset eivät juokse enää kauppaan heti levyn tultua ulos. Netin myötä on mahdollista ensin kuunnella vaikka koko levy läpi ennen kuin se käydään hakemassa kaupasta. Näin ensimmäisen viikon myynti on väkisinkin pienempi. Ehkäpä joku lista joka mittaa pidempiaikaista myyntiä olisi aiheellinen?
Asiasta toiseen, hienoa huomata listan kotimaisuusaste. 12 ensimmäistä sijaa suomalaisia artisteja/bändejä!
Koko listallekin mahtuu vain 11( + - 1) ulkomaista "aktia"..!
Kun Laurin väittämän mukaan kuuntelutottumukset ja myynti eivät ainakaan Listan muodossa enää kohtaa, herääkin seuraava (artistien kannalta relevantti) kysymys: kohtaavatko medioiden tarjonta ja ihmisten musiikin kysyntä toisensa?
Joidenkin tutkimusten (Esim. "Does radio sell music?", laitan kirjoittajan kun löydän artikkelin) perusteella voisi sanoa, että radiosoiton korrelaatio myyntiin on lähinnä negatiivinen. Radiosoitto siis tilastojen valossa vähentää myyntiä.
Väittämän tueksi oheisen listan perusteella voi keksiä kaksi selitystä:
1. ÄKT:n musiikin kulutustutkimus vuonna 2004 kertoi, että kotimaisten kuluttajien suurin syy jättää ostamatta levyjä on musiikin runsas tarjonta medioissa.
-> Listan dinosaurukset eivät kovin paljoa radiossa soi, jos ollenkaan. Söisikö runsas radiosoitto myyntiä?
2. Radio soittaa musiikkia, jota ihmiset eivät halua ostaa.
-> Mediahypetys ei aina kerro ihmisten todellisista mieltymyksistä tai heidän kiinnostuksesta juttuja kohtaan.
Elikkä jos haluaa radiosoittoa, pare olla hip ja cool projekti. Tällä tavoin pääsee esittelemään uutta artistia laajemmalle yleisölle.
Labelin investointien jälkeen olisi hauska nähdä myyntejäkin, mutta kun myyvä matsku taas ei päädy radiosoittoon...
No onneksi maailma ei ole mustavalkoinen, eikä tilastot aina kerro koko totuutta.
no doubt about it, 80% uudesta mainstream-musasta on hevonpaskaa!:) tosin sitä totuutta ei kerro listat.
Lähetä kommentti