Olen ollut mukana järjestelemässä Magenta Skycoden vierailua The Great Escape festivaaleilla toukokuussa. Isoon ulkomaiseen tapahtumaan osallistuminen sisältää jonkin verran säätöä. Backlinen järkkääminen on yksi niistä, sillä festarin järjestäjän puolesta ei oo ollut mitään valmiina. Vuokraaminen on aina yksi mahis, mutta sitten taas roudaaminen on kauhean säädön takana, samoin kamojen siirtäminen paikasta A paikkaan B. Ja tietysti tarjonta ei ole ihan riittävää lähialueella, kun reilu 150 bändiä pakkautuu pikkukaupunkiin esiintymään yhden viikonlopun aikana.
MySpace on tehnyt bändeistä/artisteista vähän avoimempia instansseja. Nyt olen esimerkiksi sitä kautta saanut yhteyden samoilla klubeilla soittaviin bändeihin, ja näyttäisi siltä, että backline-homma ainakin osittain hoituu kaveribändien kanssa säätämällä.
Bändit kokevat MySpacen tärkeäksi, ja seuraavat (usein itse) mitä sinne kirjoitellaan. Ehkä tällaisten yhteistyökuvioiden tapahtuminen avaa myös heille ovia Suomessa. Ainahan se menee niin, että ystäviä autetaan. Eli jos joku bändi auttaa meikäläisiä, niin ihan varmasti tekee mieli ojentaa heille vastavuoroisesti auttava käsi. Esimerkki tällaisestä vastavuoroisuudesta on esmes tarjota jeesiä keikan saamiseksi Suomessa ja sen järjestelyjen kanssa. Tottakai jengi haluaa käydä täällä soittamassa. Verkostoituminen bändien kesken ei tietystikään ole mikään uusi juttu. Nyt se on vain NIIN paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ennen.
lauantai 28. huhtikuuta 2007
perjantai 27. huhtikuuta 2007
Bändi vai brändi
Julkaisen tässä nyt MySpacessa kirjoittamani tilityksen musiikin markkinoinnista.
Olen tässä gradua tehdessäni ihmetellyt otsikon kysymystä.
Tuohon liittyy pari lisäkysymystä: Mikä on brändi ja voiko taiteen kaupallistaminen luoda brändejä.
Oma käsitykseni ensimäiseen noista kysymyksistä on se, että brändi on tuote, johon kuluttaja yhdistää vahvoja positiivisia ja ainutlaatuisia mielleyhtymiä. Tämä suhde voi olla jotakin muutakin, kuin että pitää jonkun tuotteen ominaisuuksista. Brändi voi olla myös laajempi käsite kuin vain tiettyyn yksittäiseen tuotteseen liittyvä, samalla brändillä voidaan myydä myös muitakin tuotteita.
Musiikkimarkkinoilla ei kovin suuria eroja voi tehdä loogisilla argumenteilla. Kun myydään CD-levyjä tai mp3:a, niin erotu siinä sitten parhaimmilla cd-levyn pinnoituksilla, kirkkaimilla koteloilla tai kauneimmilla ykkösillä ja nollilla.
Onko siis ihan väärin väittää, etteikö artistin markkinoinnissa pyritä juuri luomaan brändiä - vahvoja, positiivisia mielleyhtymiä artistiin? Jos brändi onkin muuta kuin yltiökaupallistettu ja pinnallinen tuote, vaan syvemmän merkityksen omaava, vahva ja yksillölinen tuote. Ihmiset luovat merkitystä elämäänsä paljolti brändien kautta. Se voi olla anarkistimerkki (pelkästään tällä on myyty miljoonia levyjä), punainen lappu farkuntaskussa (naapureille terveisiä) ja miksei sitten sydämen ja pentagramin yhdistelmäkin. HIM on matkan varrella rakentanut ympärilleen "viitekehyksen" love-metalleineen, punaviineinen ja heartagrameineen, joka on saanut gootipiirit ja goottimeiningistä innostuneet levykauppoihin.
Brändi sanana on saanut taiteiljat näkemään punaista, eihän hengentuotteita voi maallistaa ja alistaa kaupallisuuden alttarille, markkinointikirjailijat eivät tajua millaisista lähtökohdista taidetta tehdään. Onhan se totta, että jos taide syntyy vain jonkun tutkimuksen paljastaman markkinaraon ehdoilla, ei lähtökohta ole puhtaasti taiteellinen. Euroopan hovit ovat kautta aikain tilanneet taidetta omista lähtökohdistaan ja mieltymyksistään, ja suuret taiteilijat ovat alistuneet tilaajan tahdolle.
Musiikissa on sama juttu, mutta taiteilijan kannalta paremmin ehdoin. Jos markkinarako löytyy, ja taiteilijalla siihen sopivaa kamaa, tulee diili. Artisti luo ympärilleen oman imagon, auran tai brändin tekemänsä taiteensa kautta, ja sitä levy-yhtiön tehtävä on voimistaa, viestittää ja kaupallistaa. Artistin on kuitenkin uskottavuuden varjolla hoettava, että tässä tehdään musaa musan nimissä ja itseään varten. Totta, sillä niin voi syntyä uutta. Kuitenkin se, millä on mahdollisuus pärjätä, on ajasta ja paikasta riippuvaista. Ellet tee EMOa, ei MTV:lle ole paljon asiaa. Ellet vastaa musiikkipäälliköiden käsitystä nykytrendeistä, ei biisit radiossa soi.
Vastustaa voisi, jos argumentit riittäisivät. Pitäisi saada myytyä ajatus, että tällä bändillä myydään mainoksia ja ostetaan kuuntelijoita. Mitä siis tehdä? Yksi ratkaisu on heittäytyä "markkinoiden armoille" ja loisi ympärilleen vahvan brändin. Eli luoda ja vahvistaa niitä ainutlaatuisia, vahvoja ja positiivisia mielleyhtymiä, joita faneilla bändistä on. Tätähän se on aina ollut: jollakin on hyvät biisit, ihana, pelottava tai taitava laulaja, hurja meininki, makeet kuteet, jotain mitä ei ehkä kotona istuvasta kumppanista löydy. Rokkia, seksiä, vaaraa, räimettä tai rauhaa, hellyttä, tajunnanvirtaa.
Voisiko siis brändi-sanalle löytyä jokin vähemmän puistatuksia aihettava termi? Miten olisi tähti?
Olen tässä gradua tehdessäni ihmetellyt otsikon kysymystä.
Tuohon liittyy pari lisäkysymystä: Mikä on brändi ja voiko taiteen kaupallistaminen luoda brändejä.
Oma käsitykseni ensimäiseen noista kysymyksistä on se, että brändi on tuote, johon kuluttaja yhdistää vahvoja positiivisia ja ainutlaatuisia mielleyhtymiä. Tämä suhde voi olla jotakin muutakin, kuin että pitää jonkun tuotteen ominaisuuksista. Brändi voi olla myös laajempi käsite kuin vain tiettyyn yksittäiseen tuotteseen liittyvä, samalla brändillä voidaan myydä myös muitakin tuotteita.
Musiikkimarkkinoilla ei kovin suuria eroja voi tehdä loogisilla argumenteilla. Kun myydään CD-levyjä tai mp3:a, niin erotu siinä sitten parhaimmilla cd-levyn pinnoituksilla, kirkkaimilla koteloilla tai kauneimmilla ykkösillä ja nollilla.
Onko siis ihan väärin väittää, etteikö artistin markkinoinnissa pyritä juuri luomaan brändiä - vahvoja, positiivisia mielleyhtymiä artistiin? Jos brändi onkin muuta kuin yltiökaupallistettu ja pinnallinen tuote, vaan syvemmän merkityksen omaava, vahva ja yksillölinen tuote. Ihmiset luovat merkitystä elämäänsä paljolti brändien kautta. Se voi olla anarkistimerkki (pelkästään tällä on myyty miljoonia levyjä), punainen lappu farkuntaskussa (naapureille terveisiä) ja miksei sitten sydämen ja pentagramin yhdistelmäkin. HIM on matkan varrella rakentanut ympärilleen "viitekehyksen" love-metalleineen, punaviineinen ja heartagrameineen, joka on saanut gootipiirit ja goottimeiningistä innostuneet levykauppoihin.
Brändi sanana on saanut taiteiljat näkemään punaista, eihän hengentuotteita voi maallistaa ja alistaa kaupallisuuden alttarille, markkinointikirjailijat eivät tajua millaisista lähtökohdista taidetta tehdään. Onhan se totta, että jos taide syntyy vain jonkun tutkimuksen paljastaman markkinaraon ehdoilla, ei lähtökohta ole puhtaasti taiteellinen. Euroopan hovit ovat kautta aikain tilanneet taidetta omista lähtökohdistaan ja mieltymyksistään, ja suuret taiteilijat ovat alistuneet tilaajan tahdolle.
Musiikissa on sama juttu, mutta taiteilijan kannalta paremmin ehdoin. Jos markkinarako löytyy, ja taiteilijalla siihen sopivaa kamaa, tulee diili. Artisti luo ympärilleen oman imagon, auran tai brändin tekemänsä taiteensa kautta, ja sitä levy-yhtiön tehtävä on voimistaa, viestittää ja kaupallistaa. Artistin on kuitenkin uskottavuuden varjolla hoettava, että tässä tehdään musaa musan nimissä ja itseään varten. Totta, sillä niin voi syntyä uutta. Kuitenkin se, millä on mahdollisuus pärjätä, on ajasta ja paikasta riippuvaista. Ellet tee EMOa, ei MTV:lle ole paljon asiaa. Ellet vastaa musiikkipäälliköiden käsitystä nykytrendeistä, ei biisit radiossa soi.
Vastustaa voisi, jos argumentit riittäisivät. Pitäisi saada myytyä ajatus, että tällä bändillä myydään mainoksia ja ostetaan kuuntelijoita. Mitä siis tehdä? Yksi ratkaisu on heittäytyä "markkinoiden armoille" ja loisi ympärilleen vahvan brändin. Eli luoda ja vahvistaa niitä ainutlaatuisia, vahvoja ja positiivisia mielleyhtymiä, joita faneilla bändistä on. Tätähän se on aina ollut: jollakin on hyvät biisit, ihana, pelottava tai taitava laulaja, hurja meininki, makeet kuteet, jotain mitä ei ehkä kotona istuvasta kumppanista löydy. Rokkia, seksiä, vaaraa, räimettä tai rauhaa, hellyttä, tajunnanvirtaa.
Voisiko siis brändi-sanalle löytyä jokin vähemmän puistatuksia aihettava termi? Miten olisi tähti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)