Oujee, muutetaan Janin kanssa kimppaan... Siis tai blogit muuttaa.
Jatkossa postaukset osoitteeseen http://elementsmusic.blogspot.com
tiistai 25. syyskuuta 2007
torstai 13. syyskuuta 2007
Suomen Lista: Oldies but goldies
Haluatko menestyä levybisneksessä? Haluatko yhtiöllesi kultalevyjä seinälle?
Viime aikojen listoja seuraamalla voisi väittää kaavan olevan tämä:
Ota 1kpl mastodontti-artisti, pidä 1,5-15vuotta taukoa edelliseen levyyn, laita platta pihalle ja myy vi*usti levyjä.
Turha kitistä, sillä levyjen laatua ei kannattane moittia. Eput (Listan 1.) teki todella vahvan paluun. CMX (2.) julkaisi statuksensa mukaisen kolossi-platan, Yö (3.) tekee sitä jotain omaa juttuaan ja Topi Sorsakosken (5.) paluu nyt on jo melkoinen sensaatio (ja vielä vain Suomessa ja Tazekistanissa menestyneiden Renegadesin biiseillä). Sijalla 6. debytoi Hanoi Rocks, ei tosin debyytillään, vaan 1979 perustettu, ikivihreä Hanoi Rocks. Kun Hanoi perustettiin, oli itse 2v. Kun Hanoi hajosi 1985, olin siis 7v. Edellisellä viikolla sijalla 3 (nyt 7.) keikkui Amorphis, joka julkaisi ekan levynsä 1992. Samalla viikolla viidentenä (nyt 9.) oli Vaasan ihme Klamydia, jota ei tapa näköjään paraskaan antibiootti.
Kommentteja seuraavaan kiperään kysymykseen, kiitos:
Ovatko levyn ostajat vanhentumassa, vai onko uusi musiikki liian paskaa ostettavaksi?
Suomen virallinen albumilista löytyy osoitteesta http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
Viime aikojen listoja seuraamalla voisi väittää kaavan olevan tämä:
Ota 1kpl mastodontti-artisti, pidä 1,5-15vuotta taukoa edelliseen levyyn, laita platta pihalle ja myy vi*usti levyjä.
Turha kitistä, sillä levyjen laatua ei kannattane moittia. Eput (Listan 1.) teki todella vahvan paluun. CMX (2.) julkaisi statuksensa mukaisen kolossi-platan, Yö (3.) tekee sitä jotain omaa juttuaan ja Topi Sorsakosken (5.) paluu nyt on jo melkoinen sensaatio (ja vielä vain Suomessa ja Tazekistanissa menestyneiden Renegadesin biiseillä). Sijalla 6. debytoi Hanoi Rocks, ei tosin debyytillään, vaan 1979 perustettu, ikivihreä Hanoi Rocks. Kun Hanoi perustettiin, oli itse 2v. Kun Hanoi hajosi 1985, olin siis 7v. Edellisellä viikolla sijalla 3 (nyt 7.) keikkui Amorphis, joka julkaisi ekan levynsä 1992. Samalla viikolla viidentenä (nyt 9.) oli Vaasan ihme Klamydia, jota ei tapa näköjään paraskaan antibiootti.
Kommentteja seuraavaan kiperään kysymykseen, kiitos:
Ovatko levyn ostajat vanhentumassa, vai onko uusi musiikki liian paskaa ostettavaksi?
Suomen virallinen albumilista löytyy osoitteesta http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
lauantai 18. elokuuta 2007
Robynilla ykkössija Brittien sinkkulistalla
"Every Heartbeat" Ruotsin omalta Robynilta nousi ykköseksi Brittien sinkkulistalle ja, meille Suomalaisille ainakin, ihan puun takaa.
Ärsyttävällä "Show Me Love" hitillä pikkutyttönä breikannut Robyn dropattiin tuossa muutama vuosi takaperin Jiveltä. Huhujen mukaan syynä oli se, ettei Robyn halunnut tehdä sitä purkkapoppista, jolla hän oli pinnalle päässyt.
Tästä sisuuntuneenä hän teki perinteiset ja perusti oman levy-yhtiön, Konichiwa Recordsin. Hurjasta hypetyksestä huolimatta 2005 julkaistu albumi "Robyn" floppasi pahasti.
Kuten itseään kunnioittavan artistin kuuluukin, Robyn ei jättänyt tuota hyvää levyä haudan lepoon. Albumista tehtiin UK-release versio tänä vuonna ja sille bonuksena Tukholmalaisen tuottaja-dj Kleerupin kanssa "Every Heartbeat" -biisi.
Sen voi käydä kuuntelemassa vaikka Robynin MySpacessa. Sieltä löytyy myös hieno "piano ja laulu" -versio. Jotenkin tuohon kappaleen fiilikseen on onnistuttu kaatamaan sellainen saavillinen sydänsurua, että huhhuh... Ja sen on huomanneet myös Britit. Timbalandia ei brittilistan kärjestä tiputella ihan tosta noin vaan vasurilla.
Hieno esimerkki siitä, että periksiantamattomuus ja taiteellinen vakaumus voidaan palkita näinkin kovalla jutulla.
<Robyn - With Every Heartbeat
Add to My Profile | More Videos
">
Ärsyttävällä "Show Me Love" hitillä pikkutyttönä breikannut Robyn dropattiin tuossa muutama vuosi takaperin Jiveltä. Huhujen mukaan syynä oli se, ettei Robyn halunnut tehdä sitä purkkapoppista, jolla hän oli pinnalle päässyt.
Tästä sisuuntuneenä hän teki perinteiset ja perusti oman levy-yhtiön, Konichiwa Recordsin. Hurjasta hypetyksestä huolimatta 2005 julkaistu albumi "Robyn" floppasi pahasti.
Kuten itseään kunnioittavan artistin kuuluukin, Robyn ei jättänyt tuota hyvää levyä haudan lepoon. Albumista tehtiin UK-release versio tänä vuonna ja sille bonuksena Tukholmalaisen tuottaja-dj Kleerupin kanssa "Every Heartbeat" -biisi.
Sen voi käydä kuuntelemassa vaikka Robynin MySpacessa. Sieltä löytyy myös hieno "piano ja laulu" -versio. Jotenkin tuohon kappaleen fiilikseen on onnistuttu kaatamaan sellainen saavillinen sydänsurua, että huhhuh... Ja sen on huomanneet myös Britit. Timbalandia ei brittilistan kärjestä tiputella ihan tosta noin vaan vasurilla.
Hieno esimerkki siitä, että periksiantamattomuus ja taiteellinen vakaumus voidaan palkita näinkin kovalla jutulla.
<Robyn - With Every Heartbeat
Add to My Profile | More Videos
">
torstai 16. elokuuta 2007
Uutta musaa blogeihin
IODA niminen jenkkifirma tarjoaa bloggaajien käyttöön indie-labeleiden musaa. Löydä ja jaa...
Ohessa tekstin puolesta aika pysäyttävä biisi... Ihan kipee!
"A Secret Band" (mp3)
from "Radical"
by Don Lennon
(Martin Philip Associates)
Buy at iTunes Music Store
More On This Album
Ohessa tekstin puolesta aika pysäyttävä biisi... Ihan kipee!
"A Secret Band" (mp3)from "Radical"
by Don Lennon
(Martin Philip Associates)
Buy at iTunes Music Store More On This Album
torstai 26. heinäkuuta 2007
Major Labelin uudesta levystä tulee kipee!
"...And the Machines Will Never Wake Us" -niminen albumi on paraikaa miksausvaiheessa, ja biisejä kuunnelleena olen todella innoissani. En siksi, että meidän kautta tulee uusi levy. Tai siksikin, tietty. Mut kun se on niin he**vetin hieno levy. Veikkaan, etten ole ainoa tollo, joka tästä bändistä innostuu. Käykäähän tutustumassa, vaikkapa bändin MySpacessa
Facebookissa nyt yksi ruma naama lisää
Pistin profiilin pystyyn vihdoin ja viimein Facebookiinkin. Siellä enemmän alppi-asiaa.
Kesän tässä vaihtuessa syksyksi ehtinen aktivoitua bloginikin suhteen.
Kesän tässä vaihtuessa syksyksi ehtinen aktivoitua bloginikin suhteen.
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Universal Music Publishingin uusi johto
Isoja pomoja on nyt sitten nimetty Universalin kustantamoon BMG-oston jäljiltä.
David Renzner on nimennyt alleen troikan, joka on seuraava:
Michael Sammis: Executive Vice President of Operations/Chief Financial Officer, Worldwide.
Näemmä kuitenkin Universalin johtoporras tulee pitämään aika hyvin palleistaan kiinni. Ja ymmärrettäväähän se on, "I pay, I say".
David Renzner on nimennyt alleen troikan, joka on seuraava:
Michael Sammis: Executive Vice President of Operations/Chief Financial Officer, Worldwide.
Andrew Jenkins, Executive Vice President of International.
Paul Connolly, President of Europe/UK.
BMG Publishingilta siis entinen Euroopan popmusiikkipuolen pomo, Andrew Jenkins (ei sukua Rodneylle) liittyy Universal-painotteiseen troikkaan. Andrew on hauska mies, ainakin epävirallisissa riennoissa. Kova poika laulamaan evergreeneja. Joskaan mies ei ole lainkaan niin kova jätkä kuin väittää. Muinoin Midemin juhlahumussa yritin miehelle opettaa nuuskan käyttöä. Kyseessä oli sisäsiisti pussinuuska, eikä Andrew alkuun ollut moksiskaan. Parin minuutin jälkeen kuitenkin ilmeestä näki, ettei enää ollut kivaa. Räkäistyään nuuskan pois sain kuulla, että vain hullut viikingit voivat tuollaista pa**aa suuhunsa työntää. Leppyihän Andy siitä sitten, kun sai pari GT:tä lisää.
Näemmä kuitenkin Universalin johtoporras tulee pitämään aika hyvin palleistaan kiinni. Ja ymmärrettäväähän se on, "I pay, I say".
torstai 7. kesäkuuta 2007
Levykaupasta kahvilaan
Kun Jani blogissaan kertoi Free Record Shopin vetäytyvän Suomesta, Jenkkilässä uusia musiikin jakelupisteitä syntyy kiihtyvällä tahdilla. Sieltä kannattaa hakea meillekin esimerkkiä.
Paul McCartney nimittäin on porhaltamassa suoraan listaykköseksi albumillaan "Memory Almost Full" myymällä sitä julkaisuviikollaan huikeat 180.000 kappaletta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että levy on ollut soimassa ja saatavilla 9.000 Starbucks-kahvilassa. Maccan levy-yhtiö Concorde, joka on vahvasti sidoksissa kahvilaketjun kanssa, on silti onnistunut myymään levyjä myös perinteisiin levyliikkeisiin.
Ehkä Freen menetys poikii meillä uusia jakelupisteitä, vaikka nakkikiskeilla. "Siinä porilainen munalla, ja maistuisiko vielä kyytipojaksi levyllinen hittejä?"
Paul McCartney nimittäin on porhaltamassa suoraan listaykköseksi albumillaan "Memory Almost Full" myymällä sitä julkaisuviikollaan huikeat 180.000 kappaletta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että levy on ollut soimassa ja saatavilla 9.000 Starbucks-kahvilassa. Maccan levy-yhtiö Concorde, joka on vahvasti sidoksissa kahvilaketjun kanssa, on silti onnistunut myymään levyjä myös perinteisiin levyliikkeisiin.
Ehkä Freen menetys poikii meillä uusia jakelupisteitä, vaikka nakkikiskeilla. "Siinä porilainen munalla, ja maistuisiko vielä kyytipojaksi levyllinen hittejä?"
torstai 24. toukokuuta 2007
Nightwishin uusi laulaja
Nyt se vihdoinkin tapahtui, Nightwishin laulaja julkistettiin. Eihän tässä meinannut housuissaan pysyä, sen verran hypetetty tapahtumahan tämä oli. Vauhtia mediamyllytykseen saatiin tiedottamalla nettiin vuotaneista biiseistä ja aikaistamalla julkaisua jne. Hienoa pyöritystä, toden totta. Nightwishin kotisivuilla joitakin päiviä kuunnteltavissa ollut klippi biisistä "Eva" ennakoi, että ooppera-soundista ainakin on siirrytty enemmän tyypillisen radioystävällisen goottipopin suuntaan. Mä kuulin laulajan soundissa ja fraseerauksessa jotain Evanescenseä ja Within Temptationia. Odottellaan nyt kuitenkin koko sinkun kuulemista ennenkuin noihin johtopäätöksiin voi lyödä puumerkkinsa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka raskasta poljentoa sitten albumilta löytyy.
Kylläpä demo-laulamista ja coverkeikkoja tehnyt Anette on isoihin saappaisiin lyöty. Lavakarisma ison bändin uudella solistilla pitää olla kovaa luokkaa. Jäämme odottamaan, innolla.
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
Rick Rubinin Columbia-siirron kytky Warnerin ongelmiin
Mm. Jani Jalosen blogi uutisoi viikko sitten Rick Rubinin siirtymisestä vastaavaksi tuottajaksi Columbia Recordsille. Hits Daily Double avaa varsin raflaavalla tavalla Rick Rubinin Columbialle siirtymisen mahdollisia taustoja. Warnerilla tapahtuva irtisanomiset ovat lehden mukaan vain pieni osa ongelmia, jotka ovat syntyneet yhtiön johdon ristiriidoista keskenään ja sidosryhmien kanssa. Rick Rubinin American Recordings yritti päästä irti Warner Bros. diilistään, jonka johdosta Edgar Bronfman johtoryhmineen aloitti varsinaisen sillanpolttokampanjan. Tämä ei ilmeisesti ole ollut ainoa tapaus, jossa johtajisto on toiminut vastoin hyvän yrityskuvan rakentamisen periaatteita. Vaikka Yhdysvalloissa on ison maailman meininki, artikkeli kuvailee tapahtumat pikkupoikien kiukutteluna, jonka johdosta Rubinilla on kahta kauheammat himot näyttää osaamistaan Columbialla. Jotten lähtisi saivartelemaan ja vääristelemään asiaa enempää, suosittelen lukemaan todella viihdyttävän artikkelin hitsdailydouble.comista.
maanantai 14. toukokuuta 2007
Warner kengittää ja laajentaa video/av-tuotantoon
Monoista:
Warner Music Group on ilmoittanut irtisanovansa 400 henkeä maailmanlaajuisesti. Puolet näistä lähtevät Jenkeistä ja loput kansainvälisestä organisaatiosta. Pörssilistatun Warner Musicin osakekurssi on laskenut NYSE:ssä 25% tämän vuoden aikana, joten omistajat odottanevatkin tällaisia liikkeitä. Samaan aikaan huhut fuusiosta EMI:n kanssa jatkuvat, joten Warnerin lienee pakko hankkiutua nopeasti "tuloskuntoon", jottei ehdot mene omistajien kannalta liian huonoiksi. Tästä ja mm. Evanescencen kahden jäsenen monotuksesta loistavassa Hits Daily Doublessa.
Videotuotannosta:
Samoihin aikoihin raportoidaan, että WMG on perustanut Den of Thieves nimisen yksikön Los Angelesiin tuottamaan videosisältöä sekä markkinoimaan Warnerin artisteja television, Internetin ja mobiililaitteiden välityksellä.
Kyseessä ei ole niinkään musavideoiden tekeminen, vaan yhtiön on tarkoitus promota artisteja edellä mainituissa välineissä, sekä tuottaa uutta ohjelmaa artistien markkinoinnin tueksi. Lisää aiheesta mm. Digital Music Newsistä.
Yhdysvalloissa ja Japanissa television merkitys artistien markkinoinnissa on suuri, esimerkiksi O.C.:n ja Greyn anatomian kautta on noussut artisteja lataus- ja albumilistoille. Sarjassa Las Vegas artistien markkinointi on ihan suoraa mainontaa: Pussycat Dollsit kasinolla keikalla, ja sitten tarjoillaan 30 sek. biisiä, kun tytöt pyörittävät bootya lavalla.
Toimii tämä Suomessakin. Esimerkiksi 24:n puffissa MTV3:lla ja SubTV:llä pyörinyt Jeff Buckleyn "Hallelujah" nosti sekä biisin että albumin "Grace" iTunesin ykköseksi.
Siirtyminen musiikista av-medioihin ei sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan muistaa esimerkiksi Britneyn loistokkaan elokuvadebyytin Crossroads-nimisessä "hitti"leffassa. :)
WMG on kuitenkin etulinjassa siinä, että tuotantoa aletaan sisäistämään (vs. ulkoistamaan). BMG:n fuusioiduttua Sony Musicin kanssa, napanuora RTL televisioyhtiöön katkesi. Samoin Sony Musicin etäisyys Columbia/Tristariin varmasti kasvoi yhtiön muutettua emon sateenvarjon alta Bemarin kanssa kimppaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tämä Den of Thievesin tuottama uusi sisältö tulee olemaan.
Warner Music Group on ilmoittanut irtisanovansa 400 henkeä maailmanlaajuisesti. Puolet näistä lähtevät Jenkeistä ja loput kansainvälisestä organisaatiosta. Pörssilistatun Warner Musicin osakekurssi on laskenut NYSE:ssä 25% tämän vuoden aikana, joten omistajat odottanevatkin tällaisia liikkeitä. Samaan aikaan huhut fuusiosta EMI:n kanssa jatkuvat, joten Warnerin lienee pakko hankkiutua nopeasti "tuloskuntoon", jottei ehdot mene omistajien kannalta liian huonoiksi. Tästä ja mm. Evanescencen kahden jäsenen monotuksesta loistavassa Hits Daily Doublessa.
Videotuotannosta:
Samoihin aikoihin raportoidaan, että WMG on perustanut Den of Thieves nimisen yksikön Los Angelesiin tuottamaan videosisältöä sekä markkinoimaan Warnerin artisteja television, Internetin ja mobiililaitteiden välityksellä.
Kyseessä ei ole niinkään musavideoiden tekeminen, vaan yhtiön on tarkoitus promota artisteja edellä mainituissa välineissä, sekä tuottaa uutta ohjelmaa artistien markkinoinnin tueksi. Lisää aiheesta mm. Digital Music Newsistä.
Yhdysvalloissa ja Japanissa television merkitys artistien markkinoinnissa on suuri, esimerkiksi O.C.:n ja Greyn anatomian kautta on noussut artisteja lataus- ja albumilistoille. Sarjassa Las Vegas artistien markkinointi on ihan suoraa mainontaa: Pussycat Dollsit kasinolla keikalla, ja sitten tarjoillaan 30 sek. biisiä, kun tytöt pyörittävät bootya lavalla.
Toimii tämä Suomessakin. Esimerkiksi 24:n puffissa MTV3:lla ja SubTV:llä pyörinyt Jeff Buckleyn "Hallelujah" nosti sekä biisin että albumin "Grace" iTunesin ykköseksi.
Siirtyminen musiikista av-medioihin ei sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan muistaa esimerkiksi Britneyn loistokkaan elokuvadebyytin Crossroads-nimisessä "hitti"leffassa. :)
WMG on kuitenkin etulinjassa siinä, että tuotantoa aletaan sisäistämään (vs. ulkoistamaan). BMG:n fuusioiduttua Sony Musicin kanssa, napanuora RTL televisioyhtiöön katkesi. Samoin Sony Musicin etäisyys Columbia/Tristariin varmasti kasvoi yhtiön muutettua emon sateenvarjon alta Bemarin kanssa kimppaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tämä Den of Thievesin tuottama uusi sisältö tulee olemaan.
keskiviikko 9. toukokuuta 2007
Artistien ja levy-yhtiöiden suhteesta
HitQuartersissa (vaatii tilaamisen) on mielenkiintoinen Terry McBriden haastattelu . Nettwerk-yhtiön perustajiin kuuluva McBride edustaa varsin vakuuttavaa management-rosteria. Siihen kuuluu mm. Sarah McLachlania, Didoa ja Sum41.
Ehkä haastattelu kovimman paukun McBride pistää vastatessaan kysymykseen, miten hän arvioi levy-yhtiöitä etsiessään artistilleen sopivaa labelia. Lyhyesti vastaus kuuluu: "tuskinpa sainaisin artistiani tänä päivänä millekään labelille".
Perusteluksi hän antaa sen, ettei artistin ole järkevää antaa itse luomansa materiaalin oikeuksia yhtiölle, joka joko tekee tai on tekemättä sille mitään. Levy-yhtiöillähän ei perinteisten sopimusten puitteissa ole mitään muita velvollisuuksia kuin julkaista levy, eli painaa niitä ja lisätä ne uutuslistalleen. Hittivetoisessa major-maailmassa onkin hyvin tyypillistä sopia useista optioista, mutta sitoutua vain yhteen levyyn.
McBriden perustelee edelleen: labeleille sainatuista artisteista tyytyväisiä ovat vain ne, joilla menee ihan ok. Ne jotka ovat breikanneet ja ne jotka eivät ole, ovat kummatkin vit**untuneita levy-yhtiöön. Breikanneet siksi, etteivät saa myynnistä kunnon korvauksia ja ovat kiinni yhtiössä joka rahat tahkoaa. Huonosti menestyneet ovat luonnollisesti kiukuissaan epäonnistumisesta.
Onkin ihan perusteltua miettiä, millainen levy-yhtiön ja artistin suhde tulevaisuudessa on.
Se, että näinkin kovan luokan manageri ottaa tällaisen kannan on Suomesta katsottuna mielenkiintoista. Vaatii todella kovaa pokkaa heittäytyä poikkiteloin levy-yhtiöiden kanssa, jos edustaa artisteja ja haluaa edistää heidän uraansa. Kuitenkin tähän päivään saakka kaikki megastarat on julkaistu majorien labeleilla. Ehkä sen label-merkinnän takana ovatkin aika erilaiset sopimukset kuin mihin meillä on totuttu. Hyvä pointti menestyneille kotimaisille artisteille mietittäväksi.
Suomalaisen kulttuurin peruspiirteisiin kuuluu rehellisyys ja luotettavuus. Eli kusetetuksi itsensä kokeneita lienee onneksi aika vähän. Olkoon näin jatkossakin.
Ehkä haastattelu kovimman paukun McBride pistää vastatessaan kysymykseen, miten hän arvioi levy-yhtiöitä etsiessään artistilleen sopivaa labelia. Lyhyesti vastaus kuuluu: "tuskinpa sainaisin artistiani tänä päivänä millekään labelille".
Perusteluksi hän antaa sen, ettei artistin ole järkevää antaa itse luomansa materiaalin oikeuksia yhtiölle, joka joko tekee tai on tekemättä sille mitään. Levy-yhtiöillähän ei perinteisten sopimusten puitteissa ole mitään muita velvollisuuksia kuin julkaista levy, eli painaa niitä ja lisätä ne uutuslistalleen. Hittivetoisessa major-maailmassa onkin hyvin tyypillistä sopia useista optioista, mutta sitoutua vain yhteen levyyn.
McBriden perustelee edelleen: labeleille sainatuista artisteista tyytyväisiä ovat vain ne, joilla menee ihan ok. Ne jotka ovat breikanneet ja ne jotka eivät ole, ovat kummatkin vit**untuneita levy-yhtiöön. Breikanneet siksi, etteivät saa myynnistä kunnon korvauksia ja ovat kiinni yhtiössä joka rahat tahkoaa. Huonosti menestyneet ovat luonnollisesti kiukuissaan epäonnistumisesta.
Onkin ihan perusteltua miettiä, millainen levy-yhtiön ja artistin suhde tulevaisuudessa on.
Se, että näinkin kovan luokan manageri ottaa tällaisen kannan on Suomesta katsottuna mielenkiintoista. Vaatii todella kovaa pokkaa heittäytyä poikkiteloin levy-yhtiöiden kanssa, jos edustaa artisteja ja haluaa edistää heidän uraansa. Kuitenkin tähän päivään saakka kaikki megastarat on julkaistu majorien labeleilla. Ehkä sen label-merkinnän takana ovatkin aika erilaiset sopimukset kuin mihin meillä on totuttu. Hyvä pointti menestyneille kotimaisille artisteille mietittäväksi.
Suomalaisen kulttuurin peruspiirteisiin kuuluu rehellisyys ja luotettavuus. Eli kusetetuksi itsensä kokeneita lienee onneksi aika vähän. Olkoon näin jatkossakin.
maanantai 7. toukokuuta 2007
Myydyimmät kotimaiset levyt 2006 - missä ovat artistit?
Tuli palattua kertaalleen gradun tekemisen yhteydessä noihin myyntitilastoihin. Otin tuosta otokseksi pika-analyysiä varten Top-10:n. Järjestys ja myyntimäärät listattu alle. Suluissa kokonaismyynti, eli albumi on julkaistu 2006. Olisiko jotain johtopäätöksiä vedettävissä tuosta kärkikymmeniköstä?
No pitäisikö yrittää yleistää? Tietysti:
Ykköseksi musiikinmyynnissä rynnivät, kyllä: Monsterit ja piirroshahmot (Lordi, Orava ja Smurffit 3/10)
Myös ykköseksi: Teema-albumit (Cashin konseptin mukaelma Lappi, Jouluwish ja Rabbaton 3/10)).
Kakkosena: PMMP (Tyttäriä ja Käsiä 2/10). Ei mitään kysyttävää, Paulan ja Miran Molemmat Pim eikun Puolet ja Jori ovat maamme parhaita puolia. Lisää kehiin, kiitos.
Kolmoseksi: Poets of the Fall (1/10). Ei hitto, jenkkilän radiorockin ei pitänyt myydä Suomessa. Pojat kumosivat tuon väitteen ykkösellään ja kakkonenkin myi kuin häkä.
Neloseksi: Irina (1/10). YleX on rakasti tätä Irinan levyä viiden sinkun verran ja Knipin kanssa väännetty "Hiljaisuus" pisti ainakin meikäläisen hiljaiseksi. Hieno laulu.
Mites sitten pari vuotta sitten?
Otetaan esimerkiksi 2003: Tuolloin kärjessä oli tietysti Pikku G myymällä gaziljoona biljoona levyä (oikeasti 121.000 mutta SILTI! Huhhuh!). Perässä tuli Yö (93K), Maija Vilkkumaa (91K), Zen Cafe, Gimmel, TikTak, Anssi Kela, Rasmus ja Suomipoppia 3. Vuosi oli siis varsinkin Warnerille huikea.
Mutta missä olivat tuolloin nuo piirroshahmot? Olihan silloinkin Smurffeja, Pizza Enricoa, Jope Ruonansuu ja muitakin örkkejä ja friikkejä, mutta Top10:n niiden myyntimäärät eivät riittäneet. Kun 2003 listalle tarvitsi 45.000 levyä ja vuonna 2006 Irina pääsi kympiksi 28.000 kappaleen saldolla.
Entäs ensi jouluna? Minusta olisi aika herättää Suomen kansa horroksesta, ja pamauttaa markkinoille muutama tajunnan räjäyttävä albumi. Rajoja ja tajuntaa räjäyttäviä uutukaisia joita puskevat artistit saavat ihmiset haukkomaan henkeä ja pistää sukat pyörimään jaloissa. Koko ala, media mukaan lukien, talkoisiin mukaan: "oikeille" ja "aidoille" projekteille tukea ja panoksia. Onhan tässä maassa niin paljon hienoja bändejä ja artisteja. PMMP:n lisäksi.
Hatemailit otetaan ilolla vastaan :)
1. Lordi: The Arockalypse - 92724
2. Vesa-Matti Loiri: Ivalo - 52472
3. Tarja Turunen: Henkäys Ikuisuudesta - 42010
4. PMMP: Leskiäidin tyttäret - 41140
5. Rajaton: Rajaton Sings Abba Plastinka - 35002
6. Pikku-Orava: Uusi seedee - 32233
7. Poets Of The Fall: Carnival of Rust - 30704
8. Smurffit: Hokku Pokkus Hitit! Vol. 14 - 30002
9. PMMP: Kovemmat kädet- 29021 (76006)
10. Irina Älä riko kaavaa - 28358 (46067)
No pitäisikö yrittää yleistää? Tietysti:
Ykköseksi musiikinmyynnissä rynnivät, kyllä: Monsterit ja piirroshahmot (Lordi, Orava ja Smurffit 3/10)
Myös ykköseksi: Teema-albumit (Cashin konseptin mukaelma Lappi, Jouluwish ja Rabbaton 3/10)).
Kakkosena: PMMP (Tyttäriä ja Käsiä 2/10). Ei mitään kysyttävää, Paulan ja Miran Molemmat Pim eikun Puolet ja Jori ovat maamme parhaita puolia. Lisää kehiin, kiitos.
Kolmoseksi: Poets of the Fall (1/10). Ei hitto, jenkkilän radiorockin ei pitänyt myydä Suomessa. Pojat kumosivat tuon väitteen ykkösellään ja kakkonenkin myi kuin häkä.
Neloseksi: Irina (1/10). YleX on rakasti tätä Irinan levyä viiden sinkun verran ja Knipin kanssa väännetty "Hiljaisuus" pisti ainakin meikäläisen hiljaiseksi. Hieno laulu.
Mites sitten pari vuotta sitten?
Otetaan esimerkiksi 2003: Tuolloin kärjessä oli tietysti Pikku G myymällä gaziljoona biljoona levyä (oikeasti 121.000 mutta SILTI! Huhhuh!). Perässä tuli Yö (93K), Maija Vilkkumaa (91K), Zen Cafe, Gimmel, TikTak, Anssi Kela, Rasmus ja Suomipoppia 3. Vuosi oli siis varsinkin Warnerille huikea.
Mutta missä olivat tuolloin nuo piirroshahmot? Olihan silloinkin Smurffeja, Pizza Enricoa, Jope Ruonansuu ja muitakin örkkejä ja friikkejä, mutta Top10:n niiden myyntimäärät eivät riittäneet. Kun 2003 listalle tarvitsi 45.000 levyä ja vuonna 2006 Irina pääsi kympiksi 28.000 kappaleen saldolla.
Entäs ensi jouluna? Minusta olisi aika herättää Suomen kansa horroksesta, ja pamauttaa markkinoille muutama tajunnan räjäyttävä albumi. Rajoja ja tajuntaa räjäyttäviä uutukaisia joita puskevat artistit saavat ihmiset haukkomaan henkeä ja pistää sukat pyörimään jaloissa. Koko ala, media mukaan lukien, talkoisiin mukaan: "oikeille" ja "aidoille" projekteille tukea ja panoksia. Onhan tässä maassa niin paljon hienoja bändejä ja artisteja. PMMP:n lisäksi.
Hatemailit otetaan ilolla vastaan :)
lauantai 28. huhtikuuta 2007
MySpacen hyödyistä
Olen ollut mukana järjestelemässä Magenta Skycoden vierailua The Great Escape festivaaleilla toukokuussa. Isoon ulkomaiseen tapahtumaan osallistuminen sisältää jonkin verran säätöä. Backlinen järkkääminen on yksi niistä, sillä festarin järjestäjän puolesta ei oo ollut mitään valmiina. Vuokraaminen on aina yksi mahis, mutta sitten taas roudaaminen on kauhean säädön takana, samoin kamojen siirtäminen paikasta A paikkaan B. Ja tietysti tarjonta ei ole ihan riittävää lähialueella, kun reilu 150 bändiä pakkautuu pikkukaupunkiin esiintymään yhden viikonlopun aikana.
MySpace on tehnyt bändeistä/artisteista vähän avoimempia instansseja. Nyt olen esimerkiksi sitä kautta saanut yhteyden samoilla klubeilla soittaviin bändeihin, ja näyttäisi siltä, että backline-homma ainakin osittain hoituu kaveribändien kanssa säätämällä.
Bändit kokevat MySpacen tärkeäksi, ja seuraavat (usein itse) mitä sinne kirjoitellaan. Ehkä tällaisten yhteistyökuvioiden tapahtuminen avaa myös heille ovia Suomessa. Ainahan se menee niin, että ystäviä autetaan. Eli jos joku bändi auttaa meikäläisiä, niin ihan varmasti tekee mieli ojentaa heille vastavuoroisesti auttava käsi. Esimerkki tällaisestä vastavuoroisuudesta on esmes tarjota jeesiä keikan saamiseksi Suomessa ja sen järjestelyjen kanssa. Tottakai jengi haluaa käydä täällä soittamassa. Verkostoituminen bändien kesken ei tietystikään ole mikään uusi juttu. Nyt se on vain NIIN paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ennen.
MySpace on tehnyt bändeistä/artisteista vähän avoimempia instansseja. Nyt olen esimerkiksi sitä kautta saanut yhteyden samoilla klubeilla soittaviin bändeihin, ja näyttäisi siltä, että backline-homma ainakin osittain hoituu kaveribändien kanssa säätämällä.
Bändit kokevat MySpacen tärkeäksi, ja seuraavat (usein itse) mitä sinne kirjoitellaan. Ehkä tällaisten yhteistyökuvioiden tapahtuminen avaa myös heille ovia Suomessa. Ainahan se menee niin, että ystäviä autetaan. Eli jos joku bändi auttaa meikäläisiä, niin ihan varmasti tekee mieli ojentaa heille vastavuoroisesti auttava käsi. Esimerkki tällaisestä vastavuoroisuudesta on esmes tarjota jeesiä keikan saamiseksi Suomessa ja sen järjestelyjen kanssa. Tottakai jengi haluaa käydä täällä soittamassa. Verkostoituminen bändien kesken ei tietystikään ole mikään uusi juttu. Nyt se on vain NIIN paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ennen.
perjantai 27. huhtikuuta 2007
Bändi vai brändi
Julkaisen tässä nyt MySpacessa kirjoittamani tilityksen musiikin markkinoinnista.
Olen tässä gradua tehdessäni ihmetellyt otsikon kysymystä.
Tuohon liittyy pari lisäkysymystä: Mikä on brändi ja voiko taiteen kaupallistaminen luoda brändejä.
Oma käsitykseni ensimäiseen noista kysymyksistä on se, että brändi on tuote, johon kuluttaja yhdistää vahvoja positiivisia ja ainutlaatuisia mielleyhtymiä. Tämä suhde voi olla jotakin muutakin, kuin että pitää jonkun tuotteen ominaisuuksista. Brändi voi olla myös laajempi käsite kuin vain tiettyyn yksittäiseen tuotteseen liittyvä, samalla brändillä voidaan myydä myös muitakin tuotteita.
Musiikkimarkkinoilla ei kovin suuria eroja voi tehdä loogisilla argumenteilla. Kun myydään CD-levyjä tai mp3:a, niin erotu siinä sitten parhaimmilla cd-levyn pinnoituksilla, kirkkaimilla koteloilla tai kauneimmilla ykkösillä ja nollilla.
Onko siis ihan väärin väittää, etteikö artistin markkinoinnissa pyritä juuri luomaan brändiä - vahvoja, positiivisia mielleyhtymiä artistiin? Jos brändi onkin muuta kuin yltiökaupallistettu ja pinnallinen tuote, vaan syvemmän merkityksen omaava, vahva ja yksillölinen tuote. Ihmiset luovat merkitystä elämäänsä paljolti brändien kautta. Se voi olla anarkistimerkki (pelkästään tällä on myyty miljoonia levyjä), punainen lappu farkuntaskussa (naapureille terveisiä) ja miksei sitten sydämen ja pentagramin yhdistelmäkin. HIM on matkan varrella rakentanut ympärilleen "viitekehyksen" love-metalleineen, punaviineinen ja heartagrameineen, joka on saanut gootipiirit ja goottimeiningistä innostuneet levykauppoihin.
Brändi sanana on saanut taiteiljat näkemään punaista, eihän hengentuotteita voi maallistaa ja alistaa kaupallisuuden alttarille, markkinointikirjailijat eivät tajua millaisista lähtökohdista taidetta tehdään. Onhan se totta, että jos taide syntyy vain jonkun tutkimuksen paljastaman markkinaraon ehdoilla, ei lähtökohta ole puhtaasti taiteellinen. Euroopan hovit ovat kautta aikain tilanneet taidetta omista lähtökohdistaan ja mieltymyksistään, ja suuret taiteilijat ovat alistuneet tilaajan tahdolle.
Musiikissa on sama juttu, mutta taiteilijan kannalta paremmin ehdoin. Jos markkinarako löytyy, ja taiteilijalla siihen sopivaa kamaa, tulee diili. Artisti luo ympärilleen oman imagon, auran tai brändin tekemänsä taiteensa kautta, ja sitä levy-yhtiön tehtävä on voimistaa, viestittää ja kaupallistaa. Artistin on kuitenkin uskottavuuden varjolla hoettava, että tässä tehdään musaa musan nimissä ja itseään varten. Totta, sillä niin voi syntyä uutta. Kuitenkin se, millä on mahdollisuus pärjätä, on ajasta ja paikasta riippuvaista. Ellet tee EMOa, ei MTV:lle ole paljon asiaa. Ellet vastaa musiikkipäälliköiden käsitystä nykytrendeistä, ei biisit radiossa soi.
Vastustaa voisi, jos argumentit riittäisivät. Pitäisi saada myytyä ajatus, että tällä bändillä myydään mainoksia ja ostetaan kuuntelijoita. Mitä siis tehdä? Yksi ratkaisu on heittäytyä "markkinoiden armoille" ja loisi ympärilleen vahvan brändin. Eli luoda ja vahvistaa niitä ainutlaatuisia, vahvoja ja positiivisia mielleyhtymiä, joita faneilla bändistä on. Tätähän se on aina ollut: jollakin on hyvät biisit, ihana, pelottava tai taitava laulaja, hurja meininki, makeet kuteet, jotain mitä ei ehkä kotona istuvasta kumppanista löydy. Rokkia, seksiä, vaaraa, räimettä tai rauhaa, hellyttä, tajunnanvirtaa.
Voisiko siis brändi-sanalle löytyä jokin vähemmän puistatuksia aihettava termi? Miten olisi tähti?
Olen tässä gradua tehdessäni ihmetellyt otsikon kysymystä.
Tuohon liittyy pari lisäkysymystä: Mikä on brändi ja voiko taiteen kaupallistaminen luoda brändejä.
Oma käsitykseni ensimäiseen noista kysymyksistä on se, että brändi on tuote, johon kuluttaja yhdistää vahvoja positiivisia ja ainutlaatuisia mielleyhtymiä. Tämä suhde voi olla jotakin muutakin, kuin että pitää jonkun tuotteen ominaisuuksista. Brändi voi olla myös laajempi käsite kuin vain tiettyyn yksittäiseen tuotteseen liittyvä, samalla brändillä voidaan myydä myös muitakin tuotteita.
Musiikkimarkkinoilla ei kovin suuria eroja voi tehdä loogisilla argumenteilla. Kun myydään CD-levyjä tai mp3:a, niin erotu siinä sitten parhaimmilla cd-levyn pinnoituksilla, kirkkaimilla koteloilla tai kauneimmilla ykkösillä ja nollilla.
Onko siis ihan väärin väittää, etteikö artistin markkinoinnissa pyritä juuri luomaan brändiä - vahvoja, positiivisia mielleyhtymiä artistiin? Jos brändi onkin muuta kuin yltiökaupallistettu ja pinnallinen tuote, vaan syvemmän merkityksen omaava, vahva ja yksillölinen tuote. Ihmiset luovat merkitystä elämäänsä paljolti brändien kautta. Se voi olla anarkistimerkki (pelkästään tällä on myyty miljoonia levyjä), punainen lappu farkuntaskussa (naapureille terveisiä) ja miksei sitten sydämen ja pentagramin yhdistelmäkin. HIM on matkan varrella rakentanut ympärilleen "viitekehyksen" love-metalleineen, punaviineinen ja heartagrameineen, joka on saanut gootipiirit ja goottimeiningistä innostuneet levykauppoihin.
Brändi sanana on saanut taiteiljat näkemään punaista, eihän hengentuotteita voi maallistaa ja alistaa kaupallisuuden alttarille, markkinointikirjailijat eivät tajua millaisista lähtökohdista taidetta tehdään. Onhan se totta, että jos taide syntyy vain jonkun tutkimuksen paljastaman markkinaraon ehdoilla, ei lähtökohta ole puhtaasti taiteellinen. Euroopan hovit ovat kautta aikain tilanneet taidetta omista lähtökohdistaan ja mieltymyksistään, ja suuret taiteilijat ovat alistuneet tilaajan tahdolle.
Musiikissa on sama juttu, mutta taiteilijan kannalta paremmin ehdoin. Jos markkinarako löytyy, ja taiteilijalla siihen sopivaa kamaa, tulee diili. Artisti luo ympärilleen oman imagon, auran tai brändin tekemänsä taiteensa kautta, ja sitä levy-yhtiön tehtävä on voimistaa, viestittää ja kaupallistaa. Artistin on kuitenkin uskottavuuden varjolla hoettava, että tässä tehdään musaa musan nimissä ja itseään varten. Totta, sillä niin voi syntyä uutta. Kuitenkin se, millä on mahdollisuus pärjätä, on ajasta ja paikasta riippuvaista. Ellet tee EMOa, ei MTV:lle ole paljon asiaa. Ellet vastaa musiikkipäälliköiden käsitystä nykytrendeistä, ei biisit radiossa soi.
Vastustaa voisi, jos argumentit riittäisivät. Pitäisi saada myytyä ajatus, että tällä bändillä myydään mainoksia ja ostetaan kuuntelijoita. Mitä siis tehdä? Yksi ratkaisu on heittäytyä "markkinoiden armoille" ja loisi ympärilleen vahvan brändin. Eli luoda ja vahvistaa niitä ainutlaatuisia, vahvoja ja positiivisia mielleyhtymiä, joita faneilla bändistä on. Tätähän se on aina ollut: jollakin on hyvät biisit, ihana, pelottava tai taitava laulaja, hurja meininki, makeet kuteet, jotain mitä ei ehkä kotona istuvasta kumppanista löydy. Rokkia, seksiä, vaaraa, räimettä tai rauhaa, hellyttä, tajunnanvirtaa.
Voisiko siis brändi-sanalle löytyä jokin vähemmän puistatuksia aihettava termi? Miten olisi tähti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)