Nightwishin uusi laulaja

Nyt se vihdoinkin tapahtui, Nightwishin laulaja julkistettiin. Eihän tässä meinannut housuissaan pysyä, sen verran hypetetty tapahtumahan tämä oli. Vauhtia mediamyllytykseen saatiin tiedottamalla nettiin vuotaneista biiseistä ja aikaistamalla julkaisua jne. Hienoa pyöritystä, toden totta. Nightwishin kotisivuilla joitakin päiviä kuunnteltavissa ollut klippi biisistä "Eva" ennakoi, että ooppera-soundista ainakin on siirrytty enemmän tyypillisen radioystävällisen goottipopin suuntaan. Mä kuulin laulajan soundissa ja fraseerauksessa jotain Evanescenseä ja Within Temptationia. Odottellaan nyt kuitenkin koko sinkun kuulemista ennenkuin noihin johtopäätöksiin voi lyödä puumerkkinsa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka raskasta poljentoa sitten albumilta löytyy.

Kylläpä demo-laulamista ja coverkeikkoja tehnyt Anette on isoihin saappaisiin lyöty. Lavakarisma ison bändin uudella solistilla pitää olla kovaa luokkaa. Jäämme odottamaan, innolla.

Rick Rubinin Columbia-siirron kytky Warnerin ongelmiin

Mm. Jani Jalosen blogi uutisoi viikko sitten Rick Rubinin siirtymisestä vastaavaksi tuottajaksi Columbia Recordsille. Hits Daily Double avaa varsin raflaavalla tavalla Rick Rubinin Columbialle siirtymisen mahdollisia taustoja. Warnerilla tapahtuva irtisanomiset ovat lehden mukaan vain pieni osa ongelmia, jotka ovat syntyneet yhtiön johdon ristiriidoista keskenään ja sidosryhmien kanssa. Rick Rubinin American Recordings yritti päästä irti Warner Bros. diilistään, jonka johdosta Edgar Bronfman johtoryhmineen aloitti varsinaisen sillanpolttokampanjan. Tämä ei ilmeisesti ole ollut ainoa tapaus, jossa johtajisto on toiminut vastoin hyvän yrityskuvan rakentamisen periaatteita. Vaikka Yhdysvalloissa on ison maailman meininki, artikkeli kuvailee tapahtumat pikkupoikien kiukutteluna, jonka johdosta Rubinilla on kahta kauheammat himot näyttää osaamistaan Columbialla. Jotten lähtisi saivartelemaan ja vääristelemään asiaa enempää, suosittelen lukemaan todella viihdyttävän artikkelin hitsdailydouble.comista.

Warner kengittää ja laajentaa video/av-tuotantoon

Monoista:
Warner Music Group on ilmoittanut irtisanovansa 400 henkeä maailmanlaajuisesti. Puolet näistä lähtevät Jenkeistä ja loput kansainvälisestä organisaatiosta. Pörssilistatun Warner Musicin osakekurssi on laskenut NYSE:ssä 25% tämän vuoden aikana, joten omistajat odottanevatkin tällaisia liikkeitä. Samaan aikaan huhut fuusiosta EMI:n kanssa jatkuvat, joten Warnerin lienee pakko hankkiutua nopeasti "tuloskuntoon", jottei ehdot mene omistajien kannalta liian huonoiksi. Tästä ja mm. Evanescencen kahden jäsenen monotuksesta loistavassa Hits Daily Doublessa.


Videotuotannosta:
Samoihin aikoihin raportoidaan, että WMG on perustanut Den of Thieves nimisen yksikön Los Angelesiin tuottamaan videosisältöä sekä markkinoimaan Warnerin artisteja television, Internetin ja mobiililaitteiden välityksellä.

Kyseessä ei ole niinkään musavideoiden tekeminen, vaan yhtiön on tarkoitus promota artisteja edellä mainituissa välineissä, sekä tuottaa uutta ohjelmaa artistien markkinoinnin tueksi. Lisää aiheesta mm. Digital Music Newsistä.

Yhdysvalloissa ja Japanissa television merkitys artistien markkinoinnissa on suuri, esimerkiksi O.C.:n ja Greyn anatomian kautta on noussut artisteja lataus- ja albumilistoille. Sarjassa Las Vegas artistien markkinointi on ihan suoraa mainontaa: Pussycat Dollsit kasinolla keikalla, ja sitten tarjoillaan 30 sek. biisiä, kun tytöt pyörittävät bootya lavalla.

Toimii tämä Suomessakin. Esimerkiksi 24:n puffissa MTV3:lla ja SubTV:llä pyörinyt Jeff Buckleyn "Hallelujah" nosti sekä biisin että albumin "Grace" iTunesin ykköseksi.

Siirtyminen musiikista av-medioihin ei sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan muistaa esimerkiksi Britneyn loistokkaan elokuvadebyytin Crossroads-nimisessä "hitti"leffassa. :)
WMG on kuitenkin etulinjassa siinä, että tuotantoa aletaan sisäistämään (vs. ulkoistamaan). BMG:n fuusioiduttua Sony Musicin kanssa, napanuora RTL televisioyhtiöön katkesi. Samoin Sony Musicin etäisyys Columbia/Tristariin varmasti kasvoi yhtiön muutettua emon sateenvarjon alta Bemarin kanssa kimppaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tämä Den of Thievesin tuottama uusi sisältö tulee olemaan.

Artistien ja levy-yhtiöiden suhteesta

HitQuartersissa (vaatii tilaamisen) on mielenkiintoinen Terry McBriden haastattelu . Nettwerk-yhtiön perustajiin kuuluva McBride edustaa varsin vakuuttavaa management-rosteria. Siihen kuuluu mm. Sarah McLachlania, Didoa ja Sum41.

Ehkä haastattelu kovimman paukun McBride pistää vastatessaan kysymykseen, miten hän arvioi levy-yhtiöitä etsiessään artistilleen sopivaa labelia. Lyhyesti vastaus kuuluu: "tuskinpa sainaisin artistiani tänä päivänä millekään labelille".

Perusteluksi hän antaa sen, ettei artistin ole järkevää antaa itse luomansa materiaalin oikeuksia yhtiölle, joka joko tekee tai on tekemättä sille mitään. Levy-yhtiöillähän ei perinteisten sopimusten puitteissa ole mitään muita velvollisuuksia kuin julkaista levy, eli painaa niitä ja lisätä ne uutuslistalleen. Hittivetoisessa major-maailmassa onkin hyvin tyypillistä sopia useista optioista, mutta sitoutua vain yhteen levyyn.

McBriden perustelee edelleen: labeleille sainatuista artisteista tyytyväisiä ovat vain ne, joilla menee ihan ok. Ne jotka ovat breikanneet ja ne jotka eivät ole, ovat kummatkin vit**untuneita levy-yhtiöön. Breikanneet siksi, etteivät saa myynnistä kunnon korvauksia ja ovat kiinni yhtiössä joka rahat tahkoaa. Huonosti menestyneet ovat luonnollisesti kiukuissaan epäonnistumisesta.

Onkin ihan perusteltua miettiä, millainen levy-yhtiön ja artistin suhde tulevaisuudessa on.

Se, että näinkin kovan luokan manageri ottaa tällaisen kannan on Suomesta katsottuna mielenkiintoista. Vaatii todella kovaa pokkaa heittäytyä poikkiteloin levy-yhtiöiden kanssa, jos edustaa artisteja ja haluaa edistää heidän uraansa. Kuitenkin tähän päivään saakka kaikki megastarat on julkaistu majorien labeleilla. Ehkä sen label-merkinnän takana ovatkin aika erilaiset sopimukset kuin mihin meillä on totuttu. Hyvä pointti menestyneille kotimaisille artisteille mietittäväksi.

Suomalaisen kulttuurin peruspiirteisiin kuuluu rehellisyys ja luotettavuus. Eli kusetetuksi itsensä kokeneita lienee onneksi aika vähän. Olkoon näin jatkossakin.

Myydyimmät kotimaiset levyt 2006 - missä ovat artistit?

Tuli palattua kertaalleen gradun tekemisen yhteydessä noihin myyntitilastoihin. Otin tuosta otokseksi pika-analyysiä varten Top-10:n. Järjestys ja myyntimäärät listattu alle. Suluissa kokonaismyynti, eli albumi on julkaistu 2006. Olisiko jotain johtopäätöksiä vedettävissä tuosta kärkikymmeniköstä?

1. Lordi: The Arockalypse - 92724

2. Vesa-Matti Loiri: Ivalo - 52472

3. Tarja Turunen: Henkäys Ikuisuudesta - 42010

4. PMMP: Leskiäidin tyttäret - 41140

5. Rajaton: Rajaton Sings Abba Plastinka - 35002

6. Pikku-Orava: Uusi seedee - 32233

7. Poets Of The Fall: Carnival of Rust - 30704

8. Smurffit: Hokku Pokkus Hitit! Vol. 14 - 30002

9. PMMP: Kovemmat kädet- 29021 (76006)

10. Irina Älä riko kaavaa - 28358 (46067)

No pitäisikö yrittää yleistää? Tietysti:
Ykköseksi musiikinmyynnissä rynnivät, kyllä: Monsterit ja piirroshahmot (Lordi, Orava ja Smurffit 3/10)
Myös ykköseksi: Teema-albumit (Cashin konseptin mukaelma Lappi, Jouluwish ja Rabbaton 3/10)).
Kakkosena: PMMP (Tyttäriä ja Käsiä 2/10). Ei mitään kysyttävää, Paulan ja Miran Molemmat Pim eikun Puolet ja Jori ovat maamme parhaita puolia. Lisää kehiin, kiitos.
Kolmoseksi: Poets of the Fall (1/10). Ei hitto, jenkkilän radiorockin ei pitänyt myydä Suomessa. Pojat kumosivat tuon väitteen ykkösellään ja kakkonenkin myi kuin häkä.
Neloseksi: Irina (1/10). YleX on rakasti tätä Irinan levyä viiden sinkun verran ja Knipin kanssa väännetty "Hiljaisuus" pisti ainakin meikäläisen hiljaiseksi. Hieno laulu.


Mites sitten pari vuotta sitten?

Otetaan esimerkiksi 2003: Tuolloin kärjessä oli tietysti Pikku G myymällä gaziljoona biljoona levyä (oikeasti 121.000 mutta SILTI! Huhhuh!). Perässä tuli Yö (93K), Maija Vilkkumaa (91K), Zen Cafe, Gimmel, TikTak, Anssi Kela, Rasmus ja Suomipoppia 3. Vuosi oli siis varsinkin Warnerille huikea.

Mutta missä olivat tuolloin nuo piirroshahmot? Olihan silloinkin Smurffeja, Pizza Enricoa, Jope Ruonansuu ja muitakin örkkejä ja friikkejä, mutta Top10:n niiden myyntimäärät eivät riittäneet. Kun 2003 listalle tarvitsi 45.000 levyä ja vuonna 2006 Irina pääsi kympiksi 28.000 kappaleen saldolla.

Entäs ensi jouluna? Minusta olisi aika herättää Suomen kansa horroksesta, ja pamauttaa markkinoille muutama tajunnan räjäyttävä albumi. Rajoja ja tajuntaa räjäyttäviä uutukaisia joita puskevat artistit saavat ihmiset haukkomaan henkeä ja pistää sukat pyörimään jaloissa. Koko ala, media mukaan lukien, talkoisiin mukaan: "oikeille" ja "aidoille" projekteille tukea ja panoksia. Onhan tässä maassa niin paljon hienoja bändejä ja artisteja. PMMP:n lisäksi.

Hatemailit otetaan ilolla vastaan :)